Ohjelmasta hengaukseen ja printtereistä palikoihin - Tracon IX (2014)

Suurkiitos Traconille asianmukaisesti järjestetystä ja toimivasta conista, joka ei järjestämisen puolesta jättänyt juurikaan parannettavaa. Omalla kohdallani Traconin ongelma oli kiinnostuksen puute tämänkertaisia animeohjelmia kohtaan. Miyazakin ulinat ja jump-mangojen supervoimista hassuttelu on jo vuosia sitten nähty. Kumpikaan ei ole huono ohjelmavalinta Traconin puolesta, mutta omalla kohdalla molemmat on jo koettu.

Kuten sanoin, Tracon toimitti taas tänä vuonna varsin ongelmattoman, taskulämpimän ja uudelleen mentävän conikokemuksen. Ohjelmien taso ja kiinnostavuus vaihteli laidasta laitaan, mutta mitään ennenkuulumattomia rimanalituksia, eikä ikimuistoisia luentoja tällä kertaa koettu. Ei siis mitään, mitä muistelisi tai mistä haluaisi palavasti kirjoittaa. Tämä taskulämpimyys ajoi itsenikin moneen otteeseen käytävähengaamaan ja pelaamaan palikkapelejä (joista molempia oli kiva tehdä). Toisaalta juuri käytävähengaukseen soveltumisen puolesta Tracon voi olla se Suomen paras coni.

Nuoriso ei pelkää jakaa yliampuvia kehuja tapahtumalle

Conin ympärillä ei pyörinyt sen kummempaa draamaa, mutta soraääniä ja moitteita on jaettu kirpputorille ja isotavarasäilytykselle. Allekirjoitan itsekin, että molemmille olisi saannut varata vielä enemmän tilaa, sillä kyseiset seikat ovat monelle kävijälle keskeinen osa con-kokemusta. Isojen matkatavaroiden sekä kirpputori-innokkaiden määrä tulee varmasti vain kasvamaan ensivuodeksi, minkä ratkaiseminen tuottaa conitealle varmasti lisää pähkäiltävää. 

Ganbare ;_;

Shinsengumi – Faktat populaarikulttuurin romantisoidusta poliisijoukosta.

Johanna ”Matsukaze” Ketonen

Tracon järjesti ihan historian opiskelijoita ja muita alan ystäviä varten maukkaan Shinsengumi luennon. Erittäin salamiselta tuoksahtavasta aiheesta leivottiin eräs tämän vuotisen Traconin lempiluennoistani, joskin ohjelma jätti pienoisen pettymyksen maun suuhun. Ensimmäisenä luennosta mieleen tulee, ettei aika mitenkään riittänyt läpikäymään Shinsengumin tapahtumahistoriaa kuin hyvin pintapuolisesti. Historia-aiheisella luennolla täytyykin rajata käsiteltävää aihealuetta, mutta itse karsisin muualta kuin politiikasta ja tapahtumahistoriasta. 

Kun luennon animeaiheisuutta ei aiota hyödyntää kunnolla, voitaisiin samantien anime-esimerkit jättää kokonaan pois. Animeklipit ja manga-slaidit vain syövät aikaa, jos luennon näkökulma ei painotu populaarikulttuuriin. Juuri luennon puolivillainen asennoituminen pikkuisen populaarikulttuuriin ja pikkuisen tapahtumahistoriaan esti todellisen syventymisen mihinkään. Hijikata Toshizō ja Kondo Isami ovat molemmat Japanissa kansallisia esikuvia ja legendoja - huolimatta (tai ehkäpä juuri) häviäjän puolen valitsemisesta. Erityisesti ohjelmaan oltaisiin kaivattu tulkintaa siitä, miksi he ovat niin suosittuja nykypäivän Japanissa, vaikka nykypäivän perspektiivistä Shinsengumin ideologia ja toimintatavat ovat vähintäänkin kyseenalaisia.

Luennossa ehdottomasti parasta antia tarjoiltiin yksityiskohtiin pureutumalla ja yksittäisiin aiheisiin syventymällä. Esimerkiksi tieto Serizawa Kamon salamurhassa kattoon jäänneistä miekanjäljistä oli erittäin maukas yksityiskohta. Tälläisen informaatiopitoisen, loistavasti esitetyn ja asiantuntevan ohjelman kuuntelemisen jälkeen ei pitäisi jäädä harmittamaan - jäi silti. Luento olisi ollut vielä nautittavampi kokonaisuus, jos se olisi keskittynyt pelkkään historia näkökulmaan, tarkastellut yleisimpiä virhekäsityksiä tai tutkinut syitä Shinsengumin ylikiillotetulle imagolle japanilaisessa populaarikulttuurissa.

Kazoku-miitti

Uusi suomenkielinen animeaiheinen forum- ja keskusteluyhteisö Kazoku.me, johon kannattaa liittyä, juhlisti vasta-avattuja foorumeitaan pitämällä miitin Traconissa. 

Johtoportaalle jäi vielä kehittymisen varaa määräysten delegoimisessa, mutta nämä tomerat nuorukaiset tuntien jo seuraavassa miitissä on mietitty paremmat seuraleikit.  Toisaalta suuri osallistujamäärä, ulkona oleminen ja miittitilan muoto vaikeuttivat ratkaisevasti miitin järjestämistä. Silti oli erittäin kiva jutella ihmisten kanssa, vaikkei uusiin ihmisiin tullutkaan tutustuttua.

Kunnialliset taistelijattaret  

 Leena”Espe” Porri

Espen esityksiä muutaman kerran kuunnelleena uskalsin mennä saliin rohkein mielin. Tällä kertaa aikataulu salli yleisön kysyä ja kommentoida kesken luennon - siihen jopa rohkaistiin. Aiempiin Espen luentoihin verrattuna tämänvuotinen aihe kiinnosti huomattavasti enemmän, koska parhaat tytöthän ovat juuri sankarittaret ja miekkanaiset. Yhteistä edelliskertojen kanssa oli luennolta poistuminen tyytyväisenä näkemäänsä.

Teknisiltä ongelmilta ei täysin vältytty, kun tekstirivit välillä pomppivat missä sattuu. Luento oli kuitenkin rakennettu puheen ympärille, joten tekstien hyppiminen ei haitannut, eikä oikeastaan ole edes maininnan arvoista. Itse pidän Espen neutraalista, asiapitoisesta ja selkeästä puhe- ja esiintymistavasta.  On virkistävää kuunnella asiapainotteista puhetta, kun nykyisin valtaosa ohjelmista on tehty, aiheesta riippumatta, niin voimakkaasti huumoripainotteisiksi.

Musiikkia korville oli kuunnella hyviä ideoita ja analyysejä mies- ja naissotureiden eroista ja näiden erojen syistä. En itse ole tullut ajatelleeksi ritarinaisten maagisten kykyjen yleisyyttä, enkä magiikan toimimista pehmentämässä ritarineitokaisten maskuliinisuutta. En olisi pannut pahakseni naissotureiden esimerkkiluettelon kasvattamista vaikkapa Berserkin Cascalla tai Sacred Blacksmithin Cecily Campbellillä. Toisaalta aika oli kortilla, joten useampia esimerkkejä tuskin olisi ehditty läpikäydä. Mielestäni aiheelle varattu aika oli harmittavan lyhyt, ja vaikka tuo rajallinen aika hyödynnettiinkin hyvin, olisin mielelläni kuunnellut ohjelmaa vielä ylimääräiset 45 minuuttia.

Kill la Kill – Gurren Lagann, ohjelmakuvauksen sietämätön vaikeus
Kill la Kill - Tulitusta täydeltä laidalta - Iiro "Desulishor " Salminen

Yksi Tracon perjantain puhutuimmista luennoista – ainakin omassa porukassa – oli Iiro”Desulishor” Salmisen Kill la Kill: Tulitusta täydeltä laidalta. Ennen luennolle menoa törmäsin käytävällä muuan anonyyminä pysyttelevään kaljupääkuuttiin, jonka kuvaus luennosta herätti sisälläni: ”tämä on pakko kuulla”-elämyksen. Valitettavasti en (yllätys, yllätys) ehtinyt luennolle ajoissa, sillä ruokailu vanhempien herrasmiesten kanssa kesti odotettua kauemmin. Myöhästymisestä huolimatta uskon saaneeni kattavan kokonaiskuvan luennosta jo yksin viimeisen vartin ja luennolta poistuneiden kuvauksista. 

Voin rehellisesti sanoa luennon kumonneen kaikki ennakko-odotukseni. Desulisunaattori oli täysin odottamattomasti rakentanut luennon vertailemalla ohjaaja Imaishi Hiroyukin toista teosta Gurren Lagannia Kill la Killiin. Luonnollisesti useimmat aktiiviharrastajista ovat tietoisia teosten samankaltaisuudesta ja syistä siihen. En oikeastaan edes kritisoi näkökulman valintaa, vaikka siitä onkin puhuttu internetin ihmeellisessä maailmassa jo pitkät pätkät. Sen sijaan ihmeellisenä pidän sitä, ettei ohjelmakuvaus mitenkään varusta kuuntelijaa tunnin mittaiseen vertailumaratoniin. Toki siellä Gurren Lagann kerran mainitaan retorisen kysymyksen yhteydessä, mutta silti… 

Demolisherboyn luennon heikkoudet ilmenivät valitettavasti retorisissa taidoissa. Puhetta oli välillä vaikea seurata, luennoitsija takelteli sanojen kanssa ja yksittäisiä sanoja (esimerkiksi: sinänsä) toistettiin lähes jokaisessa virkkeessä. Luennoitsijan hermostuneisuus johti epäselvyyksiin, joiden vuoksi vitsit oli huonosti ajoitettu, eivätkä aina muutenkaan kovin hauskoja. Ps. omille vitseille ei saa nauraa ensimmäisenä.

Tietotasoltaan luennon loppu ei aiheuttanut suuria VAU-elämyksiä. Muutama hyvä pointti luennolla kuultiin, mutta kokonaisuus oli entry-tason tietoa. Muutaman yhtäläisyyden löytäminen Nakashima Kazukin käsikirjoituksista ei valitettavasti riittänyt pelastamaan tämän epäpyhän luennon sielua. Annetaan sen verran anteeksi, että luento ei ollut suoranaisen kelvoton. Esiintymistaitoja hiomalla se olisi voinut olla Traconin keskikastia. Itse olen turhan kriittinen ja vaativa luentojen suhteen, vaikka siihen ei kenties varaa olisikaan.  Silti, jos olisin alusta asti ollut kuuntelemassa luentoa, olisin varmasti lähtenyt paikalta.

Kikattavia tyttöjä, homoja poikia ja miten ne liittyvät urheilugenreen
Japanin ykkönen; urheilugenrestä rakkaudella - Anni "Hai" Juusela

Kyllä ne urheilijat ihan aikuisten oikeasti välillä laittaa pyyhkeen päänsä päälle peittääkseen pettymyksensä.

Pelkäsin pahinta huomatessani Urheilugenrestä puheohjelman tekijän olevan kauniimman sukupuolen edustaja. Anni "Hai" Juuselan luennolla tarjoiltiinkin runsaasti sitä kaikkien herrojen kammoksumaa supattelua poikarakkaudesta. Onneksi ohjelmasta selvittiin hengissä pois, eikä ainakaan yhtään Freen uimapoikia homompana miehenä.

Luentoslaidit, -videot ja -kuvat oltiin pääsääntöisesti tehty ja valittu hyvin, mutta ”tälle ne 16-vuotiaat tytöt kikattaa”-kuvien määrä olisi voitu puolittaa ja videoiden pituutta leikata. Pointti Kuroko ja Oofuri videoissa tuli selväksi jo 30 sekunnin kohdalla, eikä ylimääräisiä minuutteja tarvittu. Erityisen hyvin valittuja videoita sen sijaan olivat Haikyuun! ja Prince of Tennis-elokuvasta(?) otetut esimerkit. Luennolla tehtiin muutamia huonoja teknisiä valintoja, kuten kokonaisten mangasivujen näyttäminen slaideilla. Alimpien rivien kuvat ja tekstit eivät ikinä näy takariviin asti. Tämä ei ole mitenkään vakavaa, mutta kannattaa seuraavaa kerralla jättää takariviäkin varten enemmän pelivaraa.

Luennoitsijan esiintymisessä korostuivat selkeä artikulointi ja lavalla esiintymisrohkeus, josta huomasi ettei tämä suinkaan ollut Juuselan ensimmäinen kerta yleisön edessä. Tropeiden tarkastelu oli toivotun hyvää ja monia genren yleisiä kliseitä saatiin nimettyä ja eriteltyä. Joukkuelajeista puhuttaessa olisi voitu läpikäydä enemmän yhdessä ganbarointia ja seishun-henkistä tsemppaamista, eikä pääosin keskittyä Oofurin jamppahengessä tehtyihin romanssikohtauksiin. Toki tämäkin on mieltymyskysymys, eikä tälläinen likainen hetero tosiaankaan kuulu poikarakkauden suurimpaan kohdeyleisöön.

Luento oli nautittava, hyvin esitetty ja hauska – kävisin kuuntelemassa Juuselaa toistekin. En itse täysin lukeutunut kohdeyleisöön, mutta osasin nauttia esityksestä siitä huolimatta. Kaltaiselleni vanhalle pierulle, joka on nähnyt piirretyn jos toisenkin oli virkistävä nähdä Traconissa esiintyjä, joka oikeasti oli nähnyt myös omalla mittapuullani monia aihepiirin sarjoja.

Oliko tämä luento muutakin kuin hassuja kuvia ja videoita? Oli, mutta se muu osuus kiistatta jäi vähemmälle. Luento oli voimakkaasti suunnattu vielä jamppa-curious ikäluokkaan kuuluville tytöille, joiden kikatus ei meinaa lakata bishien astuessa kuvaruutuun. En ole kikattanut pyllyn vilahduskuville tai poikarakkauskuumotteluilla vuosiin, joten aika iso osa hassuttelusta meni ohi. Urheilugenrestä rakkaudella oli varmasti monille conin paras ohjelma ja monelle coninaiselle tästä saattoi kehkeytyä eräs parhaista con-kokemuksista ikinä. Näin varmaan oli, jos "tässä kuvassa Kagami punastuu Kurokolle" -materiaali saa sinut kikattamaan katketaksesi.

Musavisa III

Kalle "Pallerå" Hietaranta, Reetta Näppi, Matti Pieniniemi

Taiteilijan näkemys voittajajoukkueesta

Osallistuin nyt jo kolmatta kertaa järjestettävään musavisaan ensimmäistä kertaa, ja tulen muuten osallistumaan jatkossakin. Sillä paljoa paremmin ei tätä ohjelmaa olisi voitu järjestää, loistavaa työtä! Vastoin kaikkia odotuksia, Haider onii-sanin johdolla voitimme tämän vuotisen musavisan. Palkinnot olivat erittäin positiivinen yllätys, ei suinkaan mitään vessapaperirullia tahi anime-voiveitsiä vaan ihka oikeita täyspitkiä Sayonara Zetsubō Sensei OST-levyjä.

32kpl kysymyksiä 30 sekunnin musiikkivihjeellä ja koko yleisö mukana 1-3 hengen joukkueissa on tälläiselle kilpailulle loistava konsepti. Kilpailu ei laahannut paikoillaan ja biisit tulivat peräjälkeen ilman sen kummempia välipuheita.  Tuomaristo oli organisoinut erinomaisesti myös tarkistustilaisuuden: kahden muun tuomarin tarkistaessa lukuisten joukkueiden vastauksia yksi kävi samalla läpi koko kilpailun oikeat vastaukset. Kätevästi siinä vaiheessa, kun kysymykset oli läpikäyty, oltiinkin voittajien julistamiseen jo valmiita.

Kilpailulle teki hyvää rajoittaa vastaukset 1 piste per 1 kysymys. Vain oikein nimetystä sarjasta myönnettiin pisteitä, eikä mitään puolikkaita jaettu. Desuconin myöhäisillan hahmontunnistusvisassa on perinteisesti sorruttu jakamaan puolikkaita ja säälipisteitä: ”joo mä tiiän että toi hahmo on vähän niinku seppä” –tierin vastauksista. Selkeät säännöt, yksinkertaisempi pisteytys ja parempi organisointi eivät aina tarkoita, että hauskanpito on kielletty.

Love Live! – Korvista hoosiannaa ja hunajaa ja maitoa

Love Live! – Reaktionaamoja ja maailman valtavin onigiri - Johanna ”huilailee” Kari 

WcDuck loi tämän mestariteoksen

Pommiin nukkumisen johdosta Hoothootin Ojou-sama luento jäi välistä, ja kiire tuli Love Liveenkin. Omalta osaltani vuoden 2014 Traconin viimeiseksi puheohjelmaksi jäi Love Live! - Reaktionaamoja ja maailman valtavin onigiri, mihin häpeäkseni saavuin muutaman minuutin myöhässä. Kansa oli saapunut sankoin joukoin kuuntelemaan animen lättymyyntitilastoja ravisuttanutta Love Live! aiheista luentoa. Johanna Huilailee Kari, tämä kokenut cosplaykemisti, vakuutti jälleen kerran, että iästä... tai siis akateemisten opintojen päättymisestä huolimatta homma vielä luistaa kuin painoalaekspertti Touniksella tulostin puuhat konsanaan.

Lääkärini on kieltänyt minulta RabuRaibun johtuen sen katsomisen aiheuttamasta stressireaktiosta. Sairauden oireet iskivät heti luentosaliin saapuessani, kun onnistuin loukkaantumaan jo luennon ensi minuuttien aikana. Yrittäessäni löytää vapaata paikkaa pimeästä salista kaaduin kovaäänisesti ja melkein kuolin – ainakin häpeästä, jonka aiheutti koko salin tuomitseva tuijotus. Sori melusta Hui ;_;.

Huilaileen hauskaa, mutta samalla vahvasti asiapitoista esiintymistapaa on helppo ja mukava seurata. Eräs luennon parhaista valinnoista oli käyttää määrällisesti suhteellisen vähän slaideja, jotka nekin olivat simppeleitä ja pitkälti kuvapainoitteisia. Huilaileen erinomainen lavaesiintymistaito pääsee oikeuksiinsa, kun slaidit toimivat vain visuaalisena tukena eivätkä katsojan pääasiallisena keskittymiskohteena. Luennon sisällöstä itsestään ei paljoa sanottavaa ole. Aihe itse ei pahemmin kiinnosta, koska kaikki tytöt ovat lähes yhtä epämielenkiintoisia ja kauheita (fakta), mutta kyllä luennosta jotain irtosikin. Ihan mielenkiintoista oli kuunnella kriittistä analyysia tyttöjen rooleista sekä siitä miten ne ovat muuttuneet/unohtuneet sarjan aikana. Mieleenpainuvaa oli myös miten rouva Kari toivoi Desuconin pääjärjestäjälle taikavoimia vaikuttaa säätilaan

Eikä mielestäni mikään RabuRaibuun liittyvä asia yllä läheskään yhtä koherentiksi sanottavaksi kuin:

Ookoo: Maki,
Nojaa: Umi
Asdfgh: Rin, Nico, Eri, Honoka
Ei: Hanayo
En ole Ankku, mutta..: Nozomi, Kotori

Loppusanat

Tracon tarjosi mitä siltä odottikin: hyvää seuraa ja loistavat tilat. Sorsapuiston tilan käyttöönotto oli conilta loistava ajatus, minkä ansiosta coniväki pystyi luonnollisesti levittäytymään myös Tampere talon ulkopuolella. Animeohjelmistakin jäi monta lupaavanoloista näkemättä, kuten Mikko Lammin ja HootHootin luennot, mikä varmasti vääristi omaa kuvaani luentotarjonnasta

Ei enää ikinä Traconia ennen ensi vuotta.